Juhalla oli punainen kausi.
Punainen nahkapusakka, punainen, kireät nahkahousut jonka alla punaiset aluspöksyt.
Ja kirkkain punainen: kiihottunut!
Siis kiihottunut isolla koolla!
Koolla on väliä, kysy vaikka Juhalta silloin kun hän on kiihottunut isolla koolla!
Ainahan Juha on kiihottunut, se on totta.
Siksi täytyy erottaa, kun hänestä on kysymys, normaali kiihottuneesta  tilasta ja tilasta jota kutsun isolla Koolla kiihottunut.
Menikö asia tietokoneenne uumeniin että voidaan jatkaa tarinaa, koska pieni tarina Juhan ylikiihottuneesta tilasta ehdottomasti syntyy.
Tarina saattaa olla pieni, mikään muu ei sitten olekaan.
Kiusallista tässä sattumuksessa oli se että, harvinaista kyllä, Juha oli yksin!
Ja oma käsi paketissa!
Pienen onnettomuuden jälkeisessä käärössä.
Tietenkin nimenomaan SE käsi.
Ei siis auttanut muu kun astua oven kynnyksen yli, eli ulos.
Kireissä punaisissa nahkahousuissa näyttävän pullistuksen kera ihmisten ilmoille.

Tuli mies vastaan eikä muuta tarvittu.
Mies ja käsi.
Sillä oli hyvä aloittaa.
Miehellä kun oli silmät mikä havainnoi ne tärkeimmät.
Eli sen pullistuksen.
Miehellä oli toisena tärkeänä aistina hajuaisti.
Testosteronia leijaili ilmassa aina Juhan lähettyvillä.
Käsillä mies saa paljon aikaiseksi.
Sillä aukeaa sepalus.
Saa tukevan otteen lihaksekkaasta sykkivästä elimestä.
Sillä pystyy viemään märän punaisen lihan suuhunsa.
Kielellä mies maistelee suuhunsa kierinyttä.
Suuhunsa läjähtänyttä nestettä, joka on esilientä, nielaisten.
Odottaen jotain suurempaa, kuten me miehet yleensä.
Ja yleensä meidät palkitaan odotuksesta.
Kuten nytkin.
 
Seuraavan päivän lehdissä uutinen, pieni sekin.
Pienillä otsikoilla kerrottiin miehen kuolleen tukehtumalla sivukadulla.
Juha oli taas antanut liian paljon!
Yhdellä laukauksella.
Mies ei osannut ennakoida mutta olihan miehellä onnellinen loppu.