Janne ja sen uusi tyttökaveri olivat iltarimpsulla… siis iltakävelyllä tyttökaverin koirapennun kanssa.
Jostakin syystä, noista naisista kun ei kunnon mies ota selvää, Liisa, (tyttökaverin nimi kun sattui olemaan Liisa,) pyysi, tosin hyvin kauniisti, poikakaveriaan näyttämään elimensä!

Näin se kävi:
Koiranpentu, muutaman viikon ikäinen, pysähtyi haistelemaan jotain.
Liisa pysähtyi samalla kuin seinään, koska hänellä oli pennun hihna.
Janne käveli hieman taaempana ja kun tämä saavutti Liisan ja pennun, niin Liisa rohkaisi itseään pyynnöllä joka oli häntä vaivannut jonkin aikaa.
Jannella oli taas ne kireät siniset muoti farkut jalassa mistä Liisa niin kovasti tykkäsi.
Ne kun paljasti enemmän kun kätki. Hyvin muodostuneet pakarat ja ennen kaikkea pullistuksen etumuksessa.
Et ole vieläkään esitellyt niin kovasti kehumaasi elintäsi, huomautti Liisa Jannen kävellessä pelehtien tämän ohitse.
Näytä se nyt! Ota se esiin farkuistasi ja näytä se minulle!
Janne hämmentyi kysymyksestä.
Nytkö? Täällä?
Niin, niin!
Liisa innostui itsekin pyynnöstään ja lähes rukoili poikaystäväänsä esittelemään kalunsa luonnon helmassa.
En minä nyt täällä voi sitä näyttää!
Mutta kun Liisa oli kovasti pettyneen oloinen, niin lupasi Janne näyttää sen heti kun oltiin taas turvallisesti kotona.
Heti eteisessä, vaatii Liisa.

Ja Liisa muisti.
Heti kun oltiin suljettu ulko- ovi, ja koiranpentukin sisällä, niin Liisa veti Jannea kädestä pitäen eteisestä olohuoneeseen.
Ja nyt pidät lupauksesi ja näytät miehisen elimesi!
Pentukin seurasi istahtaen lattialle heidän eteensä.
Haluatko todella nähdä kaluni?
Haluan, tosi paljon. En ole vielä koskaan nähnyt sellaista, muuten kuin kuvissa.
Liisa oli istahtanut sohvalle, Janne oli jäänyt seisomaan lattialle, hänen eteensä.
Ota sen esiin sepaluksesta, please!
Ok, sanoi Janne, avasi sepalusaukon farkuista, pani kätensä siitä sisäpuolelle ja veti komean mulkun Liisan ihmeteltäväksi.
Siinä, sanoi sen ylpeä omistaja ja jätti sen heilumaan aukon ulkopuolelle.
Koiranpentukin oli vaihteeksi sopuisa istuen hiljaa seuraten ja haistaen lihan heilumista kuononsa edessä.
Joka pikkuhiljaa kasvoi ja jäykistyi katseiden lumoissa.
Saako sitä koskettaa, sai Liisa kysyttyä käheällä äänellä.
No, saahan sitä, vastasi Janne ja taaperteli Liisan eteen.
Liisa otti siitä tukevan otteen ja tunsi sen sykkeen.
Se jäykistyi siitä yhä enemmän.
Miten pojat leikkivät sen kanssa?
Näin, sanoi Janne ja veteli muutaman varvin.
Liisakin yritti.
Saako sitä maistaa?
Tokihan saa, vastasi Janne, ja niin Liisa uskalsi nuolaista sen päätä, pikkaisen.
Jäykistyminen jatkui.
Ota sen suuhun, huokaisi Janne.
Liisa otti, ja loput on historiaa.
Liisa piti sen mausta heti.

Jannen ja hänen tyttöystävänsä Liisan uudesta harrastuksesta tuli heidän uusi… harrastuksensa!
Aina ulkona käydessään, ja sitä he tekivät usein, heillä kun oli se pieni koiranpentu, sitä piti ulkoiluttaa jatkuvasti, niin aina he muistivat sen mistä eniten ulkoilussa pitivät.
Aivan oikein, he alkoivat harrastaa sitä ulkona mitä muut mieluiten tekevät turvallisesti sisätiloissa.

Jannella oli ne kireät kauhtuneet farkut jalassaan kun he kolmisin saapuivat koirapuistoon missä ei sillä hetkellä ollut ketään muita.
He päästivät koiran vapaaksi juoksemaan aidatulla alueella.
Liisa sen aloitti.
Hän viattomasti kyseli poikakaveriltaan, josko tämä esittelisi ystävällisesti mulkkunsa hänelle.
Vetäisin kaluni ulos sepalusaukosta? Tässä ja nyt? Sitäkö haluat?
Sitä, vastasi Liisa.
Entä jos joku tulee?
Hupsista, annetaan sen tulla.
Jannehan tekee mitä Liisa pyytää.
Hän avaa sepalusaukon ammoisen auki niin että siniset alkkaritkin tulee näkyville.
Ne hän vetää sen verran alas että häpykarvojen seassa näkyviin pyrkineen kalunsa  hän saa vedetyksi ronskisti ulos.
Siinä, hän huokaa kun hän hengästyneenä saa koko komeuden heilumaan kirkkaassa ilta auringon säihkeessä.
Saako sitä koskettaa?
Toki!
Niin Janne askelsi lähemmäksi tyttökaveriaan joka silmät sirrillään seurasi poikakaverinsa lähestymistä kaluaan heiluttaen.
Kun se mutteri sitten vihdoin oli käden ulottuvilla niin  tyttöhän nappasi sen oitis kiinni ja heiluminen päättyi siihen paikkaan.
Kuule, sanoi Liisa pitäen kalusta tiukan otteen, saisitko siitä ahtaasta sepalusaukosta nuo herkulliset pallisikin ulos auringonpaisteeseen?
Yritetään, vastasi Janne, uskon sen onnistuvan.

Näin sanoen hän pani kätensä sepalusaukosta sisäpuolelle ja veti pientä, hyvin pientä, väkivaltaa käyttäen suuret, karvaiset pallinsa ulos kyrpänsä jatkoksi Liisan ihmeteltäväksi.
Aukaise sepalusaukko kokonaan, niin että saat kulkusten häpykarvoituksenkin esiin, pyysi Liisa hymynkaarre suunpielessä.
Onpa kaunis, huokaa  Liisa, aivan kuin olisi se kuuluisa satumaailman Liisa ihmemaassa ihastellen heiluvia karvaisia palleja ja koko ajan kasvavaa herkullista melaa.
Runkkaa sitä vähäsen että se pysyy kovana.
Minä ihastelen sitä tällä kertaa hieman taaempana.
Ok, sanoi vaalea nuorukainen ja veti muutaman vedon.
Pyöri ympäri, haluan katsoa takapuoltasi, pyysi aina niin aktiivinen pyytävä Liisa.
Farkut kun oli valunut polviin Jannen aukaistua koko paketin.
Hän uskalsi hyväillä pakarapuolikkaita kunnes tuli yllätysvierailija osingolle.
Musta, melko isokokoinen kärpänen lensi Jannen pakaroita nuolemaan.
Liisa ei sanonut Jannelle mitään, käski vain seistä hiljaa, hän ihailee kuulemma pojan peräpäätä hetken aikaa.
Kärpänen köpötteli halkeamaa kohti.
Se alkoi seurata halkeamaa alaspäin kohti peräreikää.
Ehkä se oli perskärpänen, tuumii Liisa ja seurasi silmillään kuinka kärpänen eteni kohti määränpäätä joka oli voimakkaasti tuoksuva Jannen peräreikä.
Levitä jalkasi vähän enemmän, sanoi Liisa mutta ei vieläkään maininnut mitään kärpäsestä, joka nyt mahtui helpommin halkeamaa pitkin jalkojen väliin kun Janne levitteli haarojaan.
Liisa kallisteli päätään nähdäkseen paremmin ison kärpäsen liikkumisen Jannen jalkojen välissä.
Se tuli vihdoin peräaukon kohdalle, pysähtyi siihen haistelemaan, jatkaakseen matkaa.
Kohti peräaukkoa.
Mutta menikin yllättäen aukon ohi, kunnes Liisa käsitti reiän olleen kiinni ja liian tiukka.
Se tallusteli pyöreiden karvapallojen yli kohti jäykkää kyrpää, minkä pitkin se pienillä karvaisilla käpälillään asteli kunnes Jannekin havaitsi sen.
Älä häädä sitä pois, kuiskasi eläinystävällinen Liisa ja siirtyi kohti Jannen etupuolta nähdäkseen mihin se kärpänen aikoi astua.
Jannekin alkoi seurata sitä, kun se määrätietoisesti asteli kovaa ja jäykkää kyrpää pitkin kohti sen päätä missä näkyi pienoinen halkeama.
Sinne saapuessaan siitä halkeamasta alkoi valua kiiltävää liimamaista esilientä.
Anna sen nuolaista siitä maistiaisia, sanoi Liisa.
Niin oli aikomuskin, vastasi Janne.
Sitä esilientä tuli vain niin paljon että kärpänen liimaantui siihen.
Janne kiusallaan alkoi runkata kaluan, rauhalliseen tahtiin, ettei kärpänen irtoaisi liimastaan.
Liisa hihitteli vieressä käsittäen Jannen aikomuksen.
Paljon ei Jannen tarvinnut itsellään leikkiä kun purkaus oli valmis tulemaan.
Ensimmäinen spermalaukaus lennätti kärpänen taivaan tuuliin.
Toinen jäikin käteen.
Kolmannen ehtii Liisa ottaa suihin.
Neljännen aikana koiranpentu saapui retkeltään.