Professori Tussumäen luomat poikien alushousumallit on nyt myynnissä.
Valmistusresepti on salainen.
Ennen kaikkea kalsarien materiaali on kassakaappikamaa, jotain sellaisesta  materiaalista  se on jota voi säälittä syödä.
Mainosten mukaan Tussuvainen itse omakohtaisesti on testannut tuotettaan ja todennut sen toimivan ja maistuvan hyvältä.
Professori oli kuulemma pyytänyt malliaan, jonka nimi oli Juha, pukemaan yhdet sellaiset alushousut ja pitämään ne yllään yhden vuorokauden.
Malli oli pitänyt nämä housut tiivisti koko päivän ja yön.
Temmeltänyt päivän ja nukkunut yön nämä alkkarit päällään.
Tussuvainen tiesi materiaalinsa mauttomaksi ja oli kiinnostunut maistamaan ne seuraavana päivänä, koska niiden piti ottaa käyttäjän hajut ja maut itseensä. Eli niiden pitäisi tässä tapauksessa maistua Juhalta.
No, Juha saapui Tussuvaisen toimistoon sovittuna aikana seuraavana päivänä ja alkoi riisua muita vaatteitaan.
Tussuvainen tarkkaili tilannetta herpaantumatta.
Kunnes Juhalla oli pelkästään ne kalsarit jäljellä.
Syötävät aluspöksyt ovat  kankaan näköiset, ei niitä ulkonäön perusteella erota normaaleista poikien alkkareista. Juhalla ne oli tavallistakin seksikkäämmät ja kirkkaan punaiset väriltään.
Vartaloa myötäiset, tietenkin.
Ja ne, totta kai, syödään suoraan pojan päältä.
Mikä idea siinä olisi että ne riisuttaisiin ennen syöntiä, häh!
Tussuvainen halusi aloittaa haarojen välistä, joten hän menettämättä hitustakaan arvokkuudestaan polvistui Juhan jalkojen väliin.
Ja nuolaisi nivusten kohdalla maistiaisia.
Ja halusi heti lisää.
Ja…
Puraisi hampaillaan samasta kohdasta palasen.
Kuten sanottu, materiaali on täysin mauton.
Jota se ei ollut enää päivän ahkeran käytön jälkeen.
Jo pieni maistiaispala todisti professorille keksineensä vuosituhannen keksinnön.
Hän varmisti kuitenkin asian ja haukkaisi toisenkin palan.
Vähän isomman jonka jälkeen paljastui Juhan pakarahalkeama. Tussuvainen halusi tietenkin nähdä enemmän, joten hän puraisi kolmannen palan suuhunsa, lähempää, missä hän oletti sen olevan.
Ja olihan se siinä kohtaa, se Juhan peräreikä, jonka professori niin kovasti halusi nähdä.
Mies sivalsi kielellään aukon suuta.
Ja pikkasen sen sisäpuoltakin.
Toisaalta, etupuoleltakin olisi jotain annettavaa, joten paras on siirtyä sinne, päätti älykäs keksijä.
Juha sai seistä paikallaan haarat leveällä kun aikuinen virkamies konttasi tämän etupuolelle, maiskuttaen suutaan.
Mies näykkäsi näyttävän palan Juhan kalsarista pallien kohdalta.
Ja kohta ne kiilsivät  kuin Juutalaisten munat.
Tussuvaisen nuoltua niitäkin, muka vahingossa.
Munan makuinen alushousun pala suussaan.
Munan maku niissä ehdottomasti oli, Juhan karvapallon maku.
Näinhän piti ollakin.
Kauniin pojan intiimin vartalon kaikki makoisat  tuoksut ja maut.
Lopuksi professori söi loputkin ja niin oli Juha taas kerran alastomana ja jäykkänä tosi miehen edessä.
Sen jäykkyyden oli helppo hoitaa pois päiväjärjestyksestä, kyllä professorisetä tietää, miten.

Yleensä näitä kalsareista nautitaan siten, että salissa on iso pöytä, tai vastaavasti useimpia pöytiä vierekkäin.
Niissä makaa poikia syötävän näköisissä  alushousuissa, muuten alastomana, kuka selällään, kuka taas mahallaan.
Ympärillä pyörii ihmisiä, enimmäkseen keski- iän ylittäneitä miehiä, suu messingillä.
Kun annetaan lupaa, nämä samat miehet, sekä muutama nainen, hyökkäävät makaavien poikien kimppuun.
Lähinnä makaavien poikien kalsarien kimppuun.
Hetkessä nämä makuaistia villitsevät vaatekappaleen näköiset pienet alkkarit on syöty ja pojat makaavat alastomana ja jäykkänä. 
Mutta ei kauan.
Siis, pojat eivät saa olla kauan jäykkänä, sen hoitavat nämä miehet, kun naiset eivät pysty eikä osaa.
Mainoksissakin nämä uudet aluspöksyt esitetään syötäväksi poikien päältä. Kiiltävissä mainoskuvissa kauniit pojat makaavat pöydissä odottamassa miehiä jotka hyörivät siinä ympärillä.
Kotona poika makaa vaikka keittiön tai olohuoneen pöydässä kalsareissaan odottamassa isäntää ja isännän ruoka aikaa…