Luin juuri Pojun haastattelun kulttuurijulkaisussa.
Poju oli Esityksen nuorukainen joka esiintyi pelkissä pitkissä flanellisissa kerrastossa, josta taannoin kerroin.
Siis valkoisessa pitkälahkeisissa alushousuissa koko esityksen ajan ja syy, ainoa syy, minkä takia teatteriin yleensä eksyin.
Haastattelussa ilmeni aluksi, että Poju oli Teatterikoulun oppilas ja tämä oli hänen ensimmäinen esiintyminensä suuremmalle yleisölle, hänen ensimmäinen oikea roolinsa oikeassa teatterissa.
Mielenkiintoisin osuus haastattelussa minulle oli aivan haastattelun lopussa.
Siinä haastattelija kysyi miltä tuntui olla pelkissä kalsareissa näyttämöllä.
Poju yskäisi pariinkin otteeseen.
Myönsi sen tuntuneen.
Mielenkiintoiselta, lähinnä.
“Aluksi hämmästyneeltä, että mitä se yleisö tykkäisi minusta?
Olisinko tarpeeksi hyvännäköinen kansalle?
Mitä ne pitäisivät valkoisista flanellialusasustani?
Olisinko niissä seksikäs?
Esityksen aikana lämpötila nousisi, yleisön määrästäkin riippuen.
Se tulisi olemaan pienin ongelmistani.
Suurin pelkoni liittyi yhteen henkilökohtaiseen piirteeseeni.
Olen ehdottomasti ekshibitionisti.
Kuuluu seksuaalisuuteeni.
Lisäksi kalsarini tulisi olemaan melko paljastavia.
En kertonut tätä ohjaajalle, enkä kenellekään muillekaan teatterissa.
Koulussa asia tunnetaan, olen kovasti ylpeä ja innoissani ominaisuuksistani.
Pelkoni kävi toteen jo kolmannessa esityksessä, sen loppupuolella. 
Joudun, tai siis pääsen toteuttamaan paljon erilaisia asentoja ja irstaita liikkeitä esityksen aikana.
Tulee hiki.
Flanellikangas hiertyy palleihin ja kaluuni, ja se kaikki on tosi jännittävää.
Yleisö on liki koko ajan kun koikkelehdin sen edessä.
Kalu kiihottuu katseista ja housukankaan kosketuksesta.
Pelkään että se kiihottuu liikaa.
Enkä pystyisi kontrolloiman sen toimintaa yleisön edessä.
Ja haluaisinko edes valvoa sitä?
Kolmas esityksemme oli loppupuolella.
Olin kiihottuneempi kun koskaan aikaisemmin.
Kyrpä seisoi jäykkänä kun kivi.
Asentoni täytyi näyttää  irstaimmalta mihin olin ohjaajan toimesta aikaisemmin tekeytynyt sillä tunsin miesten katseet kuumina pakaroissani.
Peräaukkoni oli hiestä märkä, tunsin sen pöksyissäni. Tiesin sen myös näkyvän asennossa mihin itseni värkkäsin.
Elimeni jäykkeni koko ajan lisää.
Tunsin kuinka sen päästä valui esilientä.
Tiesin ennestään sitä valuvan melkoisen määrän kun olen tosi kiihottuneessa tilassa kuten nyt olin.
Ja tiesin sen näkyvän valkoisissa flanellialushousuissa kun sitä valui koko ajan lisää.
Aloin pelätä, tai toivoa, pahinta.
Kyrpäni ei keskeyttäisi tässä vaiheessa vaikka mikä olisi.
Tunsin oman kaluni kuin taskuni.
Oli vain ajan kysymys milloin ja koska, missä esityksessä se purkautuisi.
Olin aina kiihkeässä tilassa näytöksessä ja sen jälkeen mennyt aina vessaan tai johonkin.
Enkä pelkästään pissaamaan.
Nyt kuitenkin tunsin etten ehdi tehdä vastarintaa.
Se purkautuisi enkä minä suinkaan halunnut sitä estää.
Tunsin munissani miesten kiihkeät katseet.
Perseeni oli märkä, se näkyi kilometrien päästä märkänä länttinä.
Paineet olivat kovat, ne oli itse asiassa aivan hirveät.
Sitten tuli ensimmäinen panos.
Se tulisi olemaan suurin mutta ei ainoa.
Valkoinen ei ollut enää valkoinen.
Housuni etumus muuttui välittömästi.
Sali hiljeni.
Odotti tietenkin sitä toista pamausta.
Se ei kuitenkaan enää ollut yhtä suuri pamaus kuin se ensimmäinen mutta pamaus kuitenkin.
Eikä kaksi ilman kolmatta tässäkään tapauksessa.
Sitä odottivat kaikki.
Ja tulihan se.
Ujosti luiskahti mutta tuli kuin tulikin ja samoihin kohtiin etumuksessani.
Nyt se sitten oli mustana märkä.
Etumukseni.
Näytöksen oli kuitenkin jatkuttava, katselin hätääntyneenä lähellä istuviin katselijoihin ja yksi mies nyökkäsi minua luokseen.
Menin hänen eteensä ja hän alkoi nuolla etumustani puhtaaksi ja näytös saattoi…”