Oletko kuullut Liisasta mitään uutta!
No, sen verran että sillä on uusi poikaystävä.
Tietääkö se uusi poikakaveri mitä tapahtuu kun ja jos Liisa vie sen hänen perhettään tapaamaan?
En tiedä siitä mitään.
Mitä erikoista siinä sitten on jos Liisa vie sen uuden pojan näytille perheeseensä?
Annas kun kerron edellisestä poikaystävästä, minkä se vei vanhempiaan tapaamaan, eikä kundi tosiaankaan tiennyt mitä odottaa vierailusta.
Liisa ei antanut mitään vihjettä vaikka varmasti tiesi mitä hänen vanhempansa haluavat tietää.
Ne kun haluavat tietää pojasta kaiken!
Siis kaiken!

Tämän poikaystävän nimi oli Mika.
Kaunis poika kaiken kaikkiaan.
Liisa vie siis tämän Mikan vanhempien luo eräänä kesäpäivänä.
Mikä muistaa sen päivän vallan hyvin.
Se oli kaunis, aurinkoinen ja lämmin Sunnuntai.
Käteltiin jo heti eteisessä.
Sekä Liisan isä että äiti oli kättelemässä.
Saavuttiin olohuoneeseen.
Isä ja äiti istuutuivat sohvalle jääden tuijottamaan Mikaa, joka jätettiin tylysti seisomaan Liisan viereen keskellä olohuonetta.
Ei pyydetty istumaan, ei.
Pyydettiin riisuuntumaan!
Mitä!?! 
Mika ei ollut uskoa kuulemaansa.
Kuuli varmaan väärin mitä Liisan isä juuri pyysi.
Mutta ei!
Liisan äiti toisti että jos vaan riisuisit.
Emme kai anna tyttärellemme, ainoalle kullan murullemme, sikaa säkissä.
Haluamme nähdä millaisen ystävän voimme hänelle antaa luvan seurustella.
Jos ensin ottaisit tuon sinertävän lyhythihaisen paidan pois.
Liisan se vaan hymyili vieressä.
Eihän hänkään ollut nähnyt Mikasta juuri muuta kun kauniit kasvot.
No, mikäs siinä sitten.
Mika nosti paidanhelman ylös ja veti sen päänsä yli pois.
Katselijat saivat ihailtavakseen karvaisen navan ja paljaan rintakehän.
Hyvältä näyttää toistaiseksi.
Vanhemmat nyökkäsivät.
Ja odottivat lisää.
Sen huomasi myös Mika.
Että odottivat kiinnostuneena nähdäkseen lisää.
Mika avasi farkkujensa vyön soljen.
Avasi ylänapin.
Veti sepalusaukon vetoketjun alas.
Ja huomasi pitävänsä edelleen paitansa tiukasti otteessaan.
Liisa nyökkäsi ja hänen äitinsä vahvisti siivonneensa lattian tänään erittäin puhtaaksi.
Että sinne sitten vaan.
Paita meinaan.
Ja eikös vaan, kun paita osui lattiaan niin perheen pikkunen koiranpentu juosta sen luo nuuhkiakseen sitä.
Mika jatkoi keskeytynyttä hommaansa.
Veti kireät farkkunsa polvien kautta nilkkoihin.
Silkkishortsit ei paljastanut mitään.
Mika nosti katseensa lähinnä äitiin.
Ja nimenomaan Liisan äitiin.
Nelikymppiseen naiseen.
Joka nyökkäsi.
Joo, joo.
Pois vaan.
Kaikki pois.
Mika teki sen.
Veti silkkipöksyt alas niin että kulkuset jäi hetkeksi heilumaan.
Puhumattakaan itse lihaksikkaasta heilurista.
Jota kaikki kynnelle kykenevät jäivät tuijottamaan.
Kun seitsemättä ihmettä.
Se nimittäin oli ISO.
Puolijäykkänä järkyttävän kokoinen.
Ei koskaan aikaisemmin.
Tässä huoneessa.
Huokaa äitikin.
Ja mitä sitten tapahtuikaan?
Saatte vain yhden arvauksen.
Kysymys oli sen verran helppo.
Ei selvinnyt Mika siinä iltana helpolla.
Ei selvinnyt ei.