Suuren kauppakeskuksen turvallisuusvartija, Vartiaisen Veikko, pyörii työkseen miesten vaatetusliikkeen kauppahyllyjen välissä, kun hän näki nuorukaisen alushousuvalikoiman äärellä. Pojalla oli kainalossa uudet farkut jotka hän oli ottanut mukaansa farkkuvalikoimasta muutama hylly sitten ja oli menossa sovituskoppiin sen kanssa.
Mutta miksi hän tutkii kalsariosastoa noin tarkasti ja hermostuneesti, vilkuillen jatkuvasti ympärilleen?
Sen lisäksi poika oli erittäin söpö 25-vuotiaan kaljun ja komeavartisen vartijan mielestä.
Pojalla oli kovasti löysät ja kuluneet farkut jalassaan jotka oli nähnyt parempiakin päiviä. 
Poika, jonka nimi myöhemmin paljastui Olliksi, seuloi pöydästä tarkoin, ja valitsi sitten erittäin seksikkään näköiset ja kalliit alushousut.
Olli otti kalsarit kainaloon farkkujen seuraksi ja suunnisti kiireesti kohti lähintä sovituskoppia.
Vartiaisen Veikkoa asia alkoi kiinnostua koko ajan enemmän ja enemmän.
Yleensä kalsareita ei sovitella liikkeessä. Se ei edes ole suotavaa. Sen lisäksi poika otti sovituskoppiin sovitusta varten uudet farkut.
Tätä on tapahtunut aikaisemminkin, joten Veikko jäi odottamaan etäämmällä sovituskoppia että mitä poika seuraavaksi.
Veikko osasi vain kuvitella kuinka poika riisu risaiset farkut, laittoi ne kopissa olleeseen ainoaan penkkiin. Sen jälkeen hän riisuu omat, todennäköisesti yhtä risaiset ja likaiset alushousunsa ja heitti ne farkkujen seuraksi samaan penkkiin. 
Hän rikkoi hermostuksissaan uusien alushousujen paketin saadakseen sieltä esiin haluamansa. Kun tämä on onnistuneesti tehty, siis saatu esiin uuden hienot alushousut, hän pani ne tähän asti vapaasti heiluvien kulkustensa suojaksi.
Hän katsoi hyväksyvästi itseään kopissa olleesta suuresta peilistä. Ne uudet aluspöksyt näyttävät todella hyviltä hänen päällään. 
Nyt hänen pitäisi kaiken järjen mukaan sovittaa myös uusia farkkuja jonka hän kantoi mukanaan koppiin.
Mutta sitä hän ei tehnyt.
Sen sijaan hän pani jalkaansa ne vanhat, rumat ja risaiset omat farkkunsa juuri jalkaansa saaneiden uusien ja hienojen alushousujen päälle.
Vanhat alushousunsa hän työnsi hätäisesti farkkujensa taskuihin ja uudet farkut, joita hän siis ei lainkaan sovitellut, koska ei ollut pojan tarkoituskaan ostaa mitään uusia farkkuja, niin ne hän otti kainaloonsa ja vei ne takaisin, mistä ne oli ottanutkin.
Matkalla kassajonoon hän otti tarjoustavarahyllystä yhden sukkaparit ja niine hyvineen asettui kassajonon jatkeeksi.
Vartiainen siirtyi ohi kassojen portin luokse.
Olli maksoi parin euron sukat ja oli huojentuneen oloinen, näinkö helppo tämä olikin, kunnes portin luona komea mies vartiointialanliikkeen asussa pysäytti pojan, 
mitä sulla on taskussa, kysymyksellä.
Olli häkeltyi ja jäi sanattomaksi kun Veikko veti pojan housujen taskusta esiin erittäin likaiset ja käytetyn näköiset poikien alushousut.
Mennäänkö vähän sivummalle, lause joka ei tässä tapauksessa ole kysymys, vaan toteamus.
Sen kuultuaan, Olli ei voinut muuta kun nyökkäillä hiljaa.
Veikko vei pojan pieneen toimistoonsa mikä oli juuri tällaisia tilanteita omiaan.
Täällä pikkukamarissa Olli lannistui lopullisesti. Viimeistään silloin kun vartija tiedusteli että mitä sulla on noiden farkkujen alla kun kalsarisi ovat tuossa.
Veikko osoitti pöytää missä lepäsi Ollin paljon käyttämät ei niin puhtaat aluspöksyt.
Olli parkuvalla äänellä alkoi vääntää sanoja jotka suurin piirtein Veikon korvissa kuului rukoukselta.
Älä soita poliisille!
Jos isäni saa tietää tästä, niin se tappaa minut!
Isä ei hyväksy seksiä osana poikaansa!
Ei tällaisia seksikkäitä alushousuja miehille.
Ei ainakaan omalle pojalle!
Eikä missään nimessä varastamalla!
Kun Veikko tuosta sanatulvasta ei tuntunut piittaavan tuon taivaallista, niin poika uskoi keksineensä ratkaisun.
Kuule, mulla on tosi kaunis pikkusisko joka jakaa pillua kuin ehtoollisleipää. Sulle se antaa ilmaiseksi, kunhan et soita poliisia paikalle!
Sekään ei saanut kunnon vartijan heltymään.
Päinvastoin, tämä manasi hermostuneena ja ankaralla äänellä, ettei todella kiinnosta!
Jaa, sitä ollaan niitä miehiä, mutisi Olli.
No, minunkin persettä on kehuttu. Vaikka se on varsin nuori, niin se on taipuvainen laajentumaan, lähinnä kai siksi että olen harjaannuttanut sitä erilaisilla tavaroilla. Haluatko nähdä sen, tarjosi Olli kauppatavaransa ja oli riisumassa toistamiseen muutaman tunnin aikana housunsa.
Ei, ei, täällä! Vartiainen oli lähinnä kauhuissaan.
Sen kuuli äänestä!
No, hyvä on. En soita poliisille! Tällä kertaa!
Tuosta lauseesta huojentuneena Olli oli avaamassa housujensa vetoketjua toistamiseen, jonka esti jälleen Veikko Vartiainen.
Ei täällä!
Mutta voinhan näyttä sen täällä!
Laita ovi lukkoon, näytän sen mielelläni kunhan et soita poliisille.
Laita nyt vain farkut takaisin.
Katsotaan joku päivä.
Liikuthan paljon täällä kauppakeskuksessa.
Olen nähnyt sinut lähes päivittäin.
Tulet joskus juttelemaan.
Kunhan et varasta enää kalsareita!
 
 
Veikko Vartiainen oli päättämässä aamupäivävuoronsa ja palaamassa autoonsa kauppahallin sisä- ja ulosmenoaukiossa kun hän näki muutama tunti sitten pelastetun kalsarivarkaansa, Ollin, istumassa kyseisen aukion ainoassa penkissä.
Olli ei nähnyt kauppakeskuksen vartijan lähestyvän siitä yksinkertaisesta syystä että hän katseli toiseen suuntaan, ennen kuin Veikko oli aivan nokitusten.
Mitä sinä vielä täällä istut?
Eikö sinun pitänyt mennä kouluun, tai kotiin?
Kävin kotona, mutta ukko, siis faijalla oli taas se aika!
Oli juovuksissa kuin käki vappuaamuna. Oli äijäporukkaa vähän enemmän joten söin vain voileivän ja tulin tänne takaisin. Ei ole kotona olemista kun ukko on sillä päällä.
Entä äitisi? Eikö hänkään viihdy kotona?
Ei viihdy niin. On ollut kuolleena jo parisen vuotta. 
Asun faijan kanssa kahdestaan, se mainostamani pikkusisko on mummon luona, oikein virallisesti. Minua ei mummo huolinut, jos olisi luovutettukaan minut sille  sosiaaliämmien toimesta. Tiedä vielä mitä se olisi tehnyt tällaiselle kauniilla vapaamieliselle nuorelle pojalle.
Jaaha, vain niin. Voin siitä huolimatta sinulle, villille teinipojalle epävirallisesti ilmoittaa, että olen hoitanut sen kalsarijutun kaupan kanssa. Että silleen!
Minä maksoin sen ja selitin keksimäni jutun mikä todennäköisesti meni läpi.
Joten, olet minulle velkaa kunhan keksitään mitä, ja miten.
Kyllä minä voin maksaa vaikka heti, vaikka rahaa ei ole syntisellä senttiäkään.
Mitä muuten isä sanoi uusista kalsareistasi? Vai tietääkö hän että sinulla uudet sellaiset on? Ja onko ne sulla nyt päällä?
Mikä ristikuulustelu tämä tällainen keskellä yleistä aukiota?
Isä ei tiedä! Vielä! En näyttänyt tyyliin, että terve, faija! Mitä kuuluu? Haluatko nähdä minun uudet alushousuni?
Ja ne on päällä, että kiitos vaan niistä.
Haluatko tarkistaa, että minulla ne on edelleen tallessa ja tällä hetkellä jalassani?
No, sinähän näsäviisas kakara olet.
Minä olen menossa raskaan työnpäivän jälkeen suoraan kotiini. Sinä voit seurata jos huvittaa, sillä jos tulet niin huvituksen puolelle se menee.
Ollia tuo tuollainen nauratti, mikä ei estänyt häntä nousemasta penkistä ylös seuratakseen Veikkoa autonsa luo, mikä odotti heitä, missäs muualla kuin parkkipaikalla.
Veikko istahti kuskin paikalle ja kun Olli oli istunut hänen viereensä etupenkin pelkääjän paikalle, toisti poika kysymyksensä niin että inttämiseltä se alkoi Veikosta tuntua.
Että haluatko nähdä että minulle ostamasi kalsarit todella on tallella ja tällä hetkellä jalassani?
Mutta kun se tuntuisi jännittävältä vetää housut auki ja näyttää kalsarinsa yleisellä paikalla!
No, hyvä on. Näytä nyt sitten.
Ja niin nuorukainen aukaisi farkkujensa vetoketjun, samoin ylänappinsa ja raotti sepalusaukon näyttääkseen uuden uutukaiset ja hienot alushousunsa lahjoittajalleen.
Hienot on, sanoi Veikko.
Haluatko näyttää jotain muuta minulle, ennen kuin starttaan moottorin ja lähdetään?
No, jos välttämättä haluat, vastasi näsäviisaaksi mainittu, nosti auton penkistä hieman takapuoltaan, veti farkkujen mukana alushousunsa polviin asti ja esitteli ylpeänä tavaransa.
Siinä se on! Ota ja omista!
Kaunis se on, joutui Veikko toteamaan.
Ja otti sen sykkivän nuoren lihan käteensä.
Veti muutaman varvin, käynnisti toisella kädellä moottorin jylläämään, jätti kalun rauhaan, vaikka sen omistaja ei olisi luopumisesta hyväksynytkään, ja otti ohjat ohjauspyörästä molemmin käsin. 
Mutta hyvä kuski pystyy ohjaamaan autoa yhdellä kädellä, sanoi Olli, ja Veikko oli samaa mieltä. 
Yhdellä kädellä hyvinkin, mumisten Veikko otti uudestaan vahvaan otteen nuoresta elimestä joka sykkii yhä, ja jos mahdollista, vielä tiiviimmin jatkaen ajamista yhdellä kädellä.
Sulla on hyvä ote, kuiskasi Olli.
Tarkoittaen ilmeisemmin mulkun kuin ohjauspyörän otetta, sillä sitä autonrattia mies ohjasi pelkällä yhdellä sormenpäällään.
Paljon harjoiteltu kotona omalla kalulla, vastasi ykskantaan Veikko.
Ohjaa johonkin syrjään. Multa tulee kohta.
Veikko ajoi tienpenkalle, pysäytti auton, sammutti moottorin, antoi kaljun päänsä laskeutua kohti vierustoverin etumusta, otti mehevän näköisen nuoren mulkun suuhunsa ja alkoi imeskellä.
Etumaksu maksettu, tokaisi Veikko kun oli nielaissut kaiken mitä poika antoi.
Olikin lypsyaika, vastasi poika, jonka nimi oli Olli.
Ollillahan kuuluisan sananlaskun mukaan on iso kulli.
 
 
Isohan Ollilla olikin! Ainakin ikään nähden. Ja useastihan Veikko “joutui” siitä kärsimään tapaamispäivän jälkeen.
Aina kun Ollin faijalla oli ryyppykausi, ja sitä oli usein, Olli tuuppasi perseensä Veikon luo.
Jopa niin usein, että jotta kerrostalon naapuriasukkaat eivät heti oivaltaisi mistä on kyse niin Veikko luovutti vara avaimensa pojalle.
Tämä kun sateisena päivänä ja talvisin pyrkii odottamaan töissä ahkerasti käyvää asunnon isäntä käytävään.
Siellä kyseinen vieras sitten rappusilla odotti pääsevänsä lämpimään huoneistoon.
Veikko kyllästyi tällaiseen odottamattomiin yllätysvieraisiin töistä tullessaan joten jatkossa Olli pääsee avaimilla heti sisälle eikä naapurien ihmeteltäväksi käytävään istumaan joskus moneksikin  tunniksi.
Vielä kun Ollilla oli paha tapaa tupakoida isäntää odotellessaan käytävällä, niin asia oli järjestettävä jollain lailla.
Mutta niin vain sovittiin ettei Olli kavereitaan asuntoon vienyt, niin paitsi silloin kuin Veikko oli kotona.
Vieraita nuoria poikia alkoikin kyläillä Veikon luona ahkeraan.
Ollilla oli ison kullin lisäksi paljon kavereita.
Niitä samanlaisia koulusta välinpitämättömiä, ja tavarastaan samoin.
Sitä jaettiin kun viimeistä päivää.
Ja hauskaa oli!
Ollilla oli yksi erityisen hyvä kaveri, Jari nimeltään. Poika oli samanikäinen ja samanhenkinen ja vähintään yhtä kaunis.
Kun he olivat Veikon luona niin heidän tapana oli mennä saunaan.
Yhdessä, kaikki kolme.
Sehän ei ollut mitään, Suomalaiset nyt vaan ovat niin hulluja että saunovat ahkeraan.
Sitten tuleekin se mutta!
Pojat kävivät kuumassa saunassa paita ja farkut jalassa!
Tossut jalasta ottivat kuitenkin pois, mutta ei sukkia.
Heti on lisättävä että Veikko saunoi normaalisti, siis alasti.
Pojat vain vaatteet päällä.
He kun halusivat seurata kun hiki alkoi valua farkkuihin. 
Kenen farkut mustenivat ensin.
Kilpailuhenkisiä siis, kuten Suomalaiset miehet yleensä.
Saunassa pojat myös jaksoivat olla, joskus jopa kauemmin löylyssä kuin isäntä.
He kun seurasivat tarkasti kumman kalu tuli ensimmäisenä, tai siis sen muodot, näkyville hiestä kastuneista farkuista.
Yleensä se oli Ollin tavara kuin loisti ensimmäisenä, sillä hänellä oli jonkin verran isompi elin jalkojensa välissä.
 
Tällainen itsenä kastaminen vaatteiden kera, tuli Ollille mieltymyksenä esiin, kun hän ennen kuin sai Veikon huoneiston avaimet, joutui sateisena päivänä seisomaan ulkona odottamassa sisään pääsyä.
Se tuntui aluksi vastenmieliseltä kastua kun se sadevesi oli kylmää ja taivas tuntui revenneen.
Olli juoksi linja autopysäkiltä asunnolle mutta se ei auttanut. Vettä tuli niin paljon että väkisinkin kastui.
Hänellä oli eräänlainen sateenvarjo mutta se suojasi vain päätä.
Ylävartalosta alkoi valua sadevettä farkkuihin. Kun noru alkoi saavuttaa farkkujen etumusta alkoi se tuntuakin miellyttävältä.
Kova sadevesi kiihotti lisää kun kylmät terävät pisarat löivät vihaisesti housujen etumukseen. Kyrvän muodot tulivat farkuista esiin kun etumus kastui.
Ja Ollilla alkoi vesisateesta huolimatta seisoa, tai etenkin sen vuoksi.
Hän joutui pysähtymään, sateesta huolimatta tai juuri sen vuoksi, ja antaa sateen viskoa itsensä märäksi. Jopa sateenvarjon hän sulki ja taisi hävittää sen sillä reissulla.
Ei huoli, ei se oma ollut. Mistä lie matkaan tarttunut? Onhan noita vapaita sadepäivinä aulat täynnä. Sen kun ottaa parhaimmat mukaansa huomatessaan sateen yltyneen ulkona.
Silloin hän ensimmäisen kerran seurasi mielenkiinnolla etumustaan, kuinka hyvin kyrvän muodot  muodostuikaan  näkyviin farkkujen edustaan.
Ja kuinka nopeasti.
Silloin löytyi uusi leikki kun vielä kaverikin innostui pelaamaan sisällä samaa peliä huoneen vessatiloissa.
Kaverin nimi oli Jari!
Veikko ei moisesta.
Katseli tosi mielellään poikien kastumista suihkun alla.
Ja nyt saunassa.
Yleensä se oli Ollin kulli kun ensimmäisenä tuli selvemmin esiin löysissä farkuissa kastuessaan.
Kuuman saunan jälkeen pojat mielellään alistuivat edelleen kaikki vaatteet päällä kylmään suihkuun.
Se sai nuoret kyrvät laskeutumaan nopeammin  lepoasentoon.
Jarilla kun ei ollut tapana purkautua Veikon kämpillä.
Olli taas ei paljon muuta tehnytkään.
Tuli kuitenkin ongelma!
Minne pojat nyt, kun kaikkia vaatteet olivat likomärät?
Farkut nyt ei ainakaan kuivu muutamassa tunnissa. Siihen kuivumiseen on varattava lähes vuorokausi.
Yöksi oli jäätävä, jopa aralta vaikuttavan Jarin.
Soitto vain vanhemmille ja kerrottava jokin hätävalhe. 
Kunhan ei vain kertoisi hädissään jo aiemmin käytettyä syytä.
Oli keksittävä aina uusi ja edellisiä parempia satuja.
Pojat ovat tässäkin asiassa mestareita.
Siihen avoliittoon tämä tällainen on hyvää harjoitusta.
Mitähän sitten tapahtuikaan kun Veikko sai kaksi poikaa sänkyynsä yhden sijasta?
Veikollahan ei pienessä yksiössään ollut tilaa kuin yhdelle vuoteelle. Ja sekin oli yhden hengen sänky!
Onneksi oli perjantai ja Veikolla kaksi päivää vapaata!